Pajua, hierontaa ja opettelua..

   

 Hei taasen! Lokakuu vetelee viimeisiään ja luontokin on sen näköinen..En juurikaan pidä tästä vaiheesta syksyä, on niin kolkon näköistä joka puolella. Tulisi lumet niin olisi edes vähän valoisampaa. 

Pajuja on tullut keräiltyä ja niistä taas äsken pyöräyttelin palloja. Nämä olisi tarkoitus antaa koululaisten joulumyyjäisiin, perinteisten kakkujen ja pikkuleipien sijaan.

              Eilen olin ystäväni kanssa intialaisen päähieronnan kurssilla ja kivaa oli! Illalla sitten sain vielä hieroa miesväkeä kotosalla ja tuntuivat tykkäävän, vaikkei tuo hierontamuoto olekaan mitään ronskia. Tekniikat toki vaativat vielä hiomista, mutta onhan noita perheenjäseniä tässä monta.

 Tämä blogin pitäminenkin on aiheuttanut päänvaivaa, hetken jo mietin että heittäisin hanskat naulaan. Kyllästyin totaalisesti oman puhelimeni kameraan, kallis puhelin mutta kamera aivan surkea. Lisäksi kuvien siirtäminen on osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi, aina pitäisi ukkoa olla pyytämässä apuun. Tänään opettelin tyttären digikameran käyttöä ja ohessa muutama otos kodistamme.

 

Ehkäpä tämä vielä tästä etenee..jokatapauksessa blogiin haluaisin tehdä jotain muutoksia tai sitten tehdä kokonaan uuden. Mutta saapa nähdä, tämä "nörtteily" kun ei ole oikein minun heiniä.
Vierailen paljon toisten blogeissa ja joka päivä löytää uusia, toinen toistaan kauniinpia kuvia ja tarinoita.
Kumpa minäkin osaisin!:).

Näihin mietteisiin..-Anne-

Muisteloita..

Tänään piti vielä fiilistellä kesäkuvien kanssa..voi taivas kuinka aika tuntuukaan niin pitkältä ensi kesää ajatellen! Ideoita olisi jo nyt ihan hirveästi tuonne pihaan, mutta aika ei enää yksinkertaisesti riitä. Ajatus on jo vahvasti ollut sisähommissa ja vessan remontissa..meiltä halkesi toisesta vessasta allas, uusi on hankittu, mutta ei vielä asennettu. Ja kuten arvata saattaa, alkoi minulla mielikuvitus laukata ja idea koko vessan remontista alkoi itää. Hetki meni (tai montakin hetkeä) että sain ukon taivuteltua ideaan mukaan..minä kun kuulema laitan aina liian "isolleen" asiat kun remontista puhutaan..en ymmärrä ;). No kuitenkin tarkoitus olisi lähteä lähiaikoina käymään kaupungissa katselemassa laattoja..olen kovin ihastunut niihin jokikivi-laattoihin, kalliita tuntuvat olevan, mutta onneksi niitä ei tarvitsisi kuin muutaman neliön, tarkoitus olisi muuten jättää seinät maalipinnalle, altaan ympärille siis vain laattoja. Ja valkoista, valkoista, valkoista..lattiasta ajattelin harmaata. Laittelen kuvia kunhan päästään homman touhuun.

Tässä vielä muutama kuva meidän vanhasta herrasta, jota ei paljon murheet ja kiireet paina. Ollappa kissa!
Tapaamisiin ja leppoisaa syyslomaviikkoa kaikille! Tää on töissä.. -Anne-

Voihan tyttäret!

Rakkaat tyttäret ja poika kasvavat..näin täytyy todeta..tässä keskimmäisen tytön(13v) ottamia kuvia meidän kodista. Todellakin on tytöllä paljon enemmän silmää kuin äiteellä ja taas kerran voi olla ylpeä lapsestaan. Muutenkin hän on hyvin taiteellinen, osaa piirtää ja liikunnallisesti hyvin lahjakas..kuten myös muut lapseni. Välillä on pitänyt ihmetellä että keltä nämä geenit onkaan peritty. Piirtämisen lahja on ainakin minusta hypännyt yli..isäni tosin oli hyvinkin taiteilija.
Puikolla on tulossa kummitytölle huovutettu mekko..tarkoitus olisi saada se pukin konttiin. Keskityn taas kovin käsitöihin ja yleensä kodin laittamiseen koska laihdutan..kesäkilot yllättivät taas suurudellaan ja nyt kärsitään. Pitää kiinnostua jostain muusta kuin syömisestä ja suklaasta..:). Mutta lupaavalta näyttää..nyt kun laihduttaa, voi taas jouluna syödä hyvin;)!

Lämmöllä -Anne-

Hei taas!

Tämä viikonloppu vierähti mukavasti pajukurssin merkeissä. Tässä muutama otos tekeleistä:

 

Paju on yllättävän monipuolinen työstettävä, mutta näin vasta-alkaja sai kyllä näppinsä kipeäksi. Ja ideoita tuli taas kasapäin lisää.. Joulukuussa olisi saman ohjaajan kaislakurssi, ehkäpä tulee lähdettyä sinnekin!
Pimeän tullen huomio on kiinnittynyt taas kodin sisäpuolelle, joten myyntiin lähtee tavaraa:

Eli rottinkiset lipastot, niitä on siis kaksi. Toisesta on katkennut yksi puu vetokolosen yläpuolelta. Käytön jälkiä on, mutta ihan käyttökelpoisia vielä..hinta 25e/kpl. Nouto ainoastaan. Kiinnostuneet voivat laittaa tekstaria numeroon 045-1211034. Myydään yhdessä tai erikseen.

Lisäksi kivitaso kokoa 60x122 cm. Käytössä ollut 10 vuotta, mutta tämähän on ikuinen. Hinta 80e. Nouto myös tässäkin.

Syksyistä alkavaa viikkoa kaikille! -Anne-

viikonloppuna

Hei taas!
Tänään innostuin ahkeroimaan pihapiirissä ja sain valmiiksi pihakäytävän, joka on ns. pääkäytävä. Tosin harvoin tästä kuljetaan kun kaikki käyttävät kodinhoitohuoneen ovea. Käytävä oli ennen hyvinkin nurmikon ja rikkaruohojen ja sammaleen valtaama. Miehen avustuksella kaivettiin sorat pois, muovit alle ja vanhat tiiletkin pääsivät käyttöön. Lopputulos on mieleinen, nyt vaan odotellaan vesisateita että ylimääräinen hiekka vajoaa soran seasta pois.

Villasukatkin tuli tehtyä, lanka Novita Nalle, Kukkaketo,Päivänkakkara.

Syksyistä viikonvaihdetta kaikille! -Anne-

Piristynyt mieli

Hei taas!
Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani työelämän muutos meni kuin menikin viime hetkillä nurin..pettymys oli valtava,mutta elämä jatkuu. Täytynee vaan yrittää ammentaa nykyisestä työstä niitä onnen ja ilon rippeitä jotta jaksaisi. Lähestyvä pimeä vuoden aika aiheuttaa minulle myös lievää alakuloa. Että nyt ei oikein suju mikään.

Piristystä päivään sain yllättäen appiukon taholta. Hän oli väkerrellyt tämmöisen minulle ihan omin käsin! Tämä on aivan ihana! Ja pimeän tullessa myllyn sisälle syttyy led-valo:). Tuskin maltan odottaa että pimeä tulee! Eli ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin! Toi kyllä hymyn huulille tämä yllätys!
Koitetaan siskot jaksaa, kynttilöitä vaan kehiin, niin eiköhän se hämäränhyssy tästä mene! -Anne-

paluu arkeen..

Niin se vaan loma loppui ja arki alkoi..meillä tosin alkoi hieman ikävissä merkeissä, kun mahatauti otti heti kättelyssä
tukevan otteen koko perheestä. Siinä kaatui pienet ja isot, ja pyykkivuori on sen mukainen. Tämän päivän olenkin pessyt nonstoppina pyykkiä ja jos huomenna ottaisi taas suunnan kohti työmaata.

Hirveästi ei ole tullut kuvailtua mitään, mutta tämän kuvan haluan liittää tähän päivitykseen. Kuva on taannoiselta
Bulgarian lomalta ja minun tämän hetkisiin fiiliksiin sopii hyvin. Olen ottamassa työelämässä ison askeleen kohti jotain aivan muuta kuin mitä olen tähän asti tehnyt. Mutta asiat ovat vielä hyvinkin auki ja sen vuoksi en voi paljastaa enempää. Lähimmät ihmiset tietävät jo jotain ja ovat antaneet minulle kaiken tukensa..KIITOS!
Tunnen, että tämä on nyt se minun juttuni, jota olen etsinyt vuosia. Mutta samalla se on myös hyppy tuntemattomaan. Mutta jokin minulle sanoo, että se on nyt vaan hypättävä jos tilaisuus siihen annetaan. Ja samalla pessimistisyys kaivelee mieltä..entä jos kaikki meneekin mönkään, jos mistään ei tulekaan mitään? Miten kestän pettymyksen? Vai jatkanko sitten uusien kivien kääntelyä? Kaikki on niin lähellä...mutta silti niin kaukana..

Näihin ajatuksiin päätän tämän pohdiskelun..ja menen laittamaan taas mietintämyssyn päähän :). -Anne-