maanantai 29. elokuuta 2011

Piristynyt mieli

Hei taas!
Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani työelämän muutos meni kuin menikin viime hetkillä nurin..pettymys oli valtava,mutta elämä jatkuu. Täytynee vaan yrittää ammentaa nykyisestä työstä niitä onnen ja ilon rippeitä jotta jaksaisi. Lähestyvä pimeä vuoden aika aiheuttaa minulle myös lievää alakuloa. Että nyt ei oikein suju mikään.

Piristystä päivään sain yllättäen appiukon taholta. Hän oli väkerrellyt tämmöisen minulle ihan omin käsin! Tämä on aivan ihana! Ja pimeän tullessa myllyn sisälle syttyy led-valo:). Tuskin maltan odottaa että pimeä tulee! Eli ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin! Toi kyllä hymyn huulille tämä yllätys!
Koitetaan siskot jaksaa, kynttilöitä vaan kehiin, niin eiköhän se hämäränhyssy tästä mene! -Anne-



keskiviikko 17. elokuuta 2011

paluu arkeen..


Niin se vaan loma loppui ja arki alkoi..meillä tosin alkoi hieman ikävissä merkeissä, kun mahatauti otti heti kättelyssä
tukevan otteen koko perheestä. Siinä kaatui pienet ja isot, ja pyykkivuori on sen mukainen. Tämän päivän olenkin pessyt nonstoppina pyykkiä ja jos huomenna ottaisi taas suunnan kohti työmaata.


Hirveästi ei ole tullut kuvailtua mitään, mutta tämän kuvan haluan liittää tähän päivitykseen. Kuva on taannoiselta
Bulgarian lomalta ja minun tämän hetkisiin fiiliksiin sopii hyvin. Olen ottamassa työelämässä ison askeleen kohti jotain aivan muuta kuin mitä olen tähän asti tehnyt. Mutta asiat ovat vielä hyvinkin auki ja sen vuoksi en voi paljastaa enempää. Lähimmät ihmiset tietävät jo jotain ja ovat antaneet minulle kaiken tukensa..KIITOS!
Tunnen, että tämä on nyt se minun juttuni, jota olen etsinyt vuosia. Mutta samalla se on myös hyppy tuntemattomaan. Mutta jokin minulle sanoo, että se on nyt vaan hypättävä jos tilaisuus siihen annetaan. Ja samalla pessimistisyys kaivelee mieltä..entä jos kaikki meneekin mönkään, jos mistään ei tulekaan mitään? Miten kestän pettymyksen? Vai jatkanko sitten uusien kivien kääntelyä? Kaikki on niin lähellä...mutta silti niin kaukana..

Näihin ajatuksiin päätän tämän pohdiskelun..ja menen laittamaan taas mietintämyssyn päähän :). -Anne-