keskiviikko 17. elokuuta 2011

paluu arkeen..


Niin se vaan loma loppui ja arki alkoi..meillä tosin alkoi hieman ikävissä merkeissä, kun mahatauti otti heti kättelyssä
tukevan otteen koko perheestä. Siinä kaatui pienet ja isot, ja pyykkivuori on sen mukainen. Tämän päivän olenkin pessyt nonstoppina pyykkiä ja jos huomenna ottaisi taas suunnan kohti työmaata.


Hirveästi ei ole tullut kuvailtua mitään, mutta tämän kuvan haluan liittää tähän päivitykseen. Kuva on taannoiselta
Bulgarian lomalta ja minun tämän hetkisiin fiiliksiin sopii hyvin. Olen ottamassa työelämässä ison askeleen kohti jotain aivan muuta kuin mitä olen tähän asti tehnyt. Mutta asiat ovat vielä hyvinkin auki ja sen vuoksi en voi paljastaa enempää. Lähimmät ihmiset tietävät jo jotain ja ovat antaneet minulle kaiken tukensa..KIITOS!
Tunnen, että tämä on nyt se minun juttuni, jota olen etsinyt vuosia. Mutta samalla se on myös hyppy tuntemattomaan. Mutta jokin minulle sanoo, että se on nyt vaan hypättävä jos tilaisuus siihen annetaan. Ja samalla pessimistisyys kaivelee mieltä..entä jos kaikki meneekin mönkään, jos mistään ei tulekaan mitään? Miten kestän pettymyksen? Vai jatkanko sitten uusien kivien kääntelyä? Kaikki on niin lähellä...mutta silti niin kaukana..

Näihin ajatuksiin päätän tämän pohdiskelun..ja menen laittamaan taas mietintämyssyn päähän :). -Anne-


    2 kommenttia:

    1. Hyvin se menee ja täältä lähetän täyden tukeni ja hieman vielä päälle. Auttavan käteni ojennan jos sitä tarvitset.

      Viisas mies sanoi kerran, että jos rahtilaiva osaisi ajatella ja tuntea, se ei koskaan irtautuisi laiturista. Se pelkäisi niitä tuhansia ja taas tuhansia aaltoja, jotka sen on kohdattava. Se pelkäisi laineiden suurta määrää, eikä edes huomaisi, että nehän on kohdattava vain yksi kerrallaan.

      VastaaPoista
    2. Kiitos sinä ystäväni <3..torstaina ollaan jo vähän viisaampia..

      VastaaPoista